Singulariteettitaivas

Nimeke: SingulariteettitaivasSingulariteettitaivas - kansi
Tekijät: Charles Stross, Markus Harju (suom.)
Kustantaja: Nysalor-kustannus
ISBN: 978-952-7275-23-8
Painos: 1.
Sivumäärä: 385
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuaika: 6.7.2019
Hinta: 28 euroa (sisältää postikulut; tilaa osoitteesta matti piste jarvinen ät nysalor piste net)

Novy Petrogradin taivaalta sataa matkapuhelimia. Uuden tasavallan nuorimpaan siirtokuntamaailmaan on saapunut Festivaali, tuntematon uhka, joka auttaa vallankumouksellisia saadakseen näiltä informaatiota ja rikkoo tiukkoja teknologiaa sääteleviä rajoituksia. Tasavallan laivaston taisteluristeilijät lähetetään palauttamaan järjestystä mukanaan Maasta kotoisin olevat insinööri Martin Springfield ja YK-diplomaatti Rachel Mansour.

Singulariteettitaivas on huikea kertomus kaukaisesta tulevaisuudesta, jossa erilaiset ajattelutavat ja informaatiokäsitykset törmäävät yhteen kohtalokkain seurauksin. Kvanttifysiikan teorioita hyödyntämällä avaruusalukset pystyvät siirtymään hetkessä valtavien etäisyyksien päähän, mutta lähes Jumalan kaltainen Eschaton voi puuttua pelottavalla tavalla kausaliteetin rikkomiseen. Teknologiakuvauksen rinnalla romaani tarjoaa kekseliästä yhteiskuntakuvausta, kiinnostavia henkilöhahmoja ja yllättäviä juonenkäänteitä.

Charles Stross (s. 1964) on brittiläinen kirjailija, joka on voittanut lukuisia palkintoja, mukaan lukien arvostetun Hugo-palkinnon kolme kertaa. Kovan tieteiskirjallisuuden ja avaruusoopperan ohella hän kirjoittaa lovecraftilaisesta kauhusta ammentavaa The Laundry Files -sarjaa ja Merchant Princes -tieteisfantasiasarjaa. Singulariteettitaivas on Strossin ensimmäinen suomennettu romaani. Teos oli vuonna 2004 Hugo-palkintoehdokkaana parhaan romaanin sarjassa.

Kategoria(t): Nysalor-kustannuksen kirjat | Avainsanat: , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Yes, Sir!

Nimeke: Yes, Sir!Yes, Sir - kansi
Tekijä: Mixu Lauronen
Kustantaja: Nysalor-kustannus
ISBN: 978-952-7275-21-4
Painos: 2., laajennettu
Sivumäärä: 32
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuaika: 6.7.2019
Hinta: 15 euroa (sisältää postikulut; tilaa osoitteesta matti piste jarvinen ät nysalor piste net)

Yes, Sir! on tarinankerrontapeli kuvitteellisen, mutta historiaa mukailevan Suurbritannian yläluokasta ja palvelusväestä. Jos Downton Abbeyn tapahtumarikas elämä ja hovimestari Jeevesin edesottamukset ovat lähellä sydäntäsi, Yes, Sir! on peli juuri sinulle.

Pelissä on yksinkertaiset, tarinankerrontaa rohkaisevat säännöt. Epävarmuustilanteessa heitetään tavallista kuusitahoista noppaa. Pelin kulku on nopea, ja sen säännöt tasoittavat puheenvuoroja hiljaisten ja suulaitten kesken.

Peli sisältää:

  • Kuvauksen Suurbritanniasta
  • Kuvauksen eri yhteiskuntaluokkien elämästä
  • Pelinjohtajattoman tarinankerrontapelin säännöt
  • Kymmenen taitoa ja niiden yksinkertaisen
  • Käyttömekaniikan
  • Esimerkkialoituksia peleille
  • Peliesimerkin
  • Lähdeluettelon inspiroivista teoksista kirjoista oopperaan
  • Viiden muun peliympäristön kuvauksen
  • Ohjeet omien peliympäristöjen tekemiseen
  • Hahmolomakkeen
Kategoria(t): Nysalor-kustannuksen kirjat | Avainsanat: , , , , , , , , , | Kommentoi

Beowulf

Nimeke: BeowulfBeowulf - kansi
Tekijät: R. Dillström (suom.), Matti Järvinen (toim.)
Kustantaja: Nysalor-kustannus
ISBN: 978-952-7275-22-1
Painos: 1.
Sivumäärä: 97
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuaika: 6.7.2019
Hinta: 15 euroa (sisältää postikulut; tilaa osoitteesta matti piste jarvinen ät nysalor piste net)

Julma Grendel-hirviö vainoaa daanien kuningas Hrodgarin komeaa juhlasalia. Daanit eivät mahda hirviölle mitään, joten avuksi kutsutaan suuri sankari Beowulf. Hän ryhtyy taistelemaan Grendeliä vastaan mutta saa huomata, ettei tehtävä ole helppo mahtavalle soturillekaan.

Beowulf on muinaisenglantilainen eepos, joka on kirjoitettu mahdollisesti 700-luvulla. Sen ensimmäinen suomennos ilmestyi Laivastolehdessä jatkokertomuksena vuonna 1928. Kalevala-henkinen suomennos oli Kalevalasta ja Suomen historiasta kiinnostuneen upseerin Rudolf Dillströmin käsialaa. Eepoksesta ehti ilmestyä vain noin puolet ennen suomentajan kuolemaa. Suomennos julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa yhtenäisenä teoksena Dillströmin selityksillä varustettuna.

Kategoria(t): Nysalor-kustannuksen kirjat | Avainsanat: , , , , , , , | Kommentoi

Kolme rengasta

Nimeke: Kolme rengastaKolme rengasta - kansi
Tekijät: Robinson Wilkins, Matti Järvinen (toim.)
Kustantaja: Nysalor-kustannus
ISBN: 978-952-7275-20-7
Painos: 2., korjattu
Sivumäärä: 85
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuaika: 7.6.2019
Hinta: 15 euroa (sisältää postikulut; tilaa osoitteesta matti piste jarvinen ät nysalor piste net)

Korviaan myöten veloissa oleva Hilmer Hall saapuu kysymään neuvoa salapoliisi Fred Hellingtonilta ja tämän apulaiselta Rob Wilkinsiltä riideltyään pankkiiri-isänsä kanssa. Hall joutuu entistä pahempaan pulaan, kun hänen isänsä löydetään kuolleena.

Hellington ja Wilkins ryhtyvät selvittämään pankkiirin kuolemaa, joka näyttää liiankin selvältä tapaukselta. Parivaljakon on tehtävä paljon tutkimuksia, kuulusteltava asianosaisia ja harrastettava jopa varjostusta, ennen kuin totuus alkaa paljastua. Eikä se ole kaikille aivan miellyttävä.

Robinson Wilkins eli Harald Johnsson (1886–1936) oli ruotsalainen rikoskirjailija, joka edusti ruotsalaisdekkaristien varhaisinta sukupolvea. Hän kirjoitti sekä omalla nimellään että useilla salanimillä romaaneita, runoja sekä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Wilkinsin dekkarien viimeisimmät suomennokset ovat lähes sadan vuoden takaa. 1910-luvun Tukholmaan sijoittuva Kolme rengasta julkaistaan nyt uudistettuna suomennoksena.

Kategoria(t): Nysalor-kustannuksen kirjat | Avainsanat: , , , , , , , , , | Kommentoi

Tuhat rautaa tulessa

Tuhat rautaa tulessa - kansiNimeke: Tuhat rautaa tulessa
Tekijät: Stein Riverton, Matti Järvinen (toim.)
Kustantaja: Nysalor-kustannus
ISBN: 978-952-7275-19-1
Painos: 4., korjattu
Sivumäärä: 212
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuaika: 7.6.2019
Hinta: 15 euroa (sisältää postikulut; tilaa osoitteesta matti piste jarvinen ät nysalor piste net)

Kööpenhaminan rahamaailman eliitti odottaa hovijahtimestari Mildeä kokoukseen. Yllättäen tulee tieto, että hän on kuollut. Aluksi kaikki viittaa itsemurhaan, mutta mihin on kadonnut hovijahtimestarin nostama suuri rahasumma?

Professori Sune Arvidson ja nuori etsivä Enevold Rist ryhtyvät yhdessä selvittämään kuolemantapausta. Onko joku rikkaista liikemiehistä sotkeutunut tapaukseen? Mikä on häikäilemättömän ammattirikollisen rooli siinä? Mitä hovijahtimestari piilotteli kartanonsa lukituissa huoneissa?

Stein Riverton eli Sven Elvestad (1884–1934) oli aikansa tunnetuin norjalainen rikoskirjailija. Hänen mukaansa on nimetty vuosittain Norjan parhaalle dekkarille myönnettävä Riverton-palkinto. Rivertonin tuotantoa suomennettiin runsaasti 1900-luvun alkupuolelle, mutta myöhemmin hän on jäänyt Suomessa unohduksiin. Tuhat rautaa tulessa oli Suomessa yksi hänen suosituimmista teoksistaan, ja se julkaistaan nyt uudistettuna suomennoksena.

Kategoria(t): Nysalor-kustannuksen kirjat | Avainsanat: , , , , , , , | Kommentoi

Muistoja ja kuvitelmia

Nimeke: Muistoja jMuistoja ja kuvitelmia - kansia kuvitelmia
Tekijät: Aino Ackte, Matti Järvinen (toim.)
Kustantaja: Nysalor-kustannus
ISBN: 978-952-7275-17-7
Painos: 2.
Sivumäärä: 49
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Julkaisuaika: 7.6.2019
Hinta: 10 euroa (sisältää postikulut; tilaa osoitteesta matti piste jarvinen ät nysalor piste net)

Aino Ackté tunnetaan maineikkaana oopperatähtenä, mutta hän julkaisi myös pienen, unohduksiin jääneen novellikokoelman Muistoja ja kuvitelmia (1916). Novelleissa on mukana Acktén omia kokemuksia ja tuntemuksia mutta vielä enemmän kuvitteellista, jopa fantasian ja symbolismin sfääreihin yltävää tyylittelyä. Osaa voi luonnehtia suorastaan proosarunoiksi. Teoksen kieli sai kiitosta jopa siihen kriittisesti suhtautuneilta.

”Aino Ackten kirjan lukee nautinnolla. Sitä lukiessaan tuntee liikkuvansa kulttuurin puhdistamassa ilmakehässä, herkän, runollisen tunnelman valtakunnassa.” – Mikko Uotinen (Karjala 10.12.1916).

”Turhaan ei Aino Ackté ole käynyt ranskalaista koulua, sillä sieltä on kaiketi kotoisin tuo notkea, kuulas tyyli, joka on vierasta raskaalle, sekavalle ajallemme. Suomenkieltä käytellään siinä usein ihmeteltävällä taituruudella.” – J. A. P. (Tampereen Sanomat 10.11.1916).

Kategoria(t): Nysalor-kustannuksen kirjat | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Haamulinna

Nimeke: Haamulinna: aineistohistoriallinen tutkimus Englannin kauhuromantiikasta
Tekijät: Eino Railo, Matti Järvinen (toim.)
Kustantaja: Nysalor-kustannus
ISBN: 978-952-7275-15-3
Painos: 1.
Sivumäärä: 529
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuaika: 5.4.2019
Hinta: 30 euroa (sisältää postikulut; tilaa osoitteesta matti piste jarvinen ät nysalor piste net)

Haamulinna on Eino Railon väitöskirjatutkimus, joka käsittelee englantilaista kauhuromantiikkaa eli gotiikkaa. Sen painopiste on 1700- ja 1800-luvulla, mutta Railo peilaa teoksia myös niitä edeltäneeseen kirjallisuuteen, esimerkiksi Shakespeareen, jonka näytelmissä oli paljon myöhemmin kauhuromantiikan hyödyntämiä piirteitä. Railo tarkastelee lisäksi englantilaisen kauhuromantiikan suhdetta Saksan ja muun mannermaan kirjallisuuteen.

Alun perin vuonna 1925 ilmestynyt väitöskirja julkaistaan nyt uutena painoksena. Se tarjoaa suomalaiselle lukijalle kiinnostavan katsauksen englantilaiseen kauhuromantiikkaan ja sen kirjailijoihin, joita ovat esimerkiksi Horace Walpole, Clara Reeve, Ann Radcliffe, M. G. Lewis, Walter Scott ja Charles Maturin. Monet teokset ovat yhä suomentamatta, mutta tässä uudessa painoksessa on mukana lista sekä vanhoista että uusista suomennoksista, jotta lukija voi perehtyä niihin itse.

Sisällys:

LUKIJALLE

I HAAMULINNA

1. Otranton linna. Horace Walpole, elämänvaiheet ja harrastukset. Strawberry Hill. Salaperäinen äiti.

2. Clara Reeve: Vanha englantilainen parooni. Ann Radcliffe: Athlinin ja Dunbaynen linnat. Tarina Sisiliasta. Metsän tarina. Udolphon mysteriot. Italialainen.

3. Otranton linnan ulkonaiset syntyvaiheet: »W. Marshall. Gent.» ja »Onuphrio Muralto».

4. Kauhuromantiikan näyttämö, »haamulinna», Walpolen, Reeven ja Radcliffen teoksissa: Otranton linna ja sen maanalaiset holvit; Reeven autio huoneisto, jossa kummittelee; Radcliffen linnain varjo-kuvapiirteet ja asema, raunio- ja autiustunnelma sekä romanttinen hämy; sisustus ja kello; ovet, salakäytävät ja laskuluukut; romanttinen kuutamo, tuuli ja myrsky; linnaa ympäröivä maisema ja luonnontunne.

5. Näyttämön ja tapahtumien aikasuhde sekä »historiallinen» väritys. Spenserin lumolinna. Shakespearen linnat ja niiden kello. Englannin todelliset muinaislinnat.

6. Radcliffen autiustunnelma: Spenserin ja Miltonin erakkola; »sammaltunut torni», maisemarunoilijat ja Miltonin ryhmä; »iltahämärän romantiikka» ja sen ainekset; kalmistorunous; vuoristokauneus; James Beattien jylhyystunnelma; Ossian. Radcliffen maisemat: Salvator Rosa; Miltonin ja maisemarunoilijoiden luoma idylli. Walpolen, Reeven ja Radcliffen osuus haamulinnan luomisessa. William Beckfordin Vathek.

7. Haamulinnan tyrannit: Manfred, Montoni y. m. Historiallinen Otranto. Shakespearen tyrannityyppejä. Otranton ja Hamletin suhde ja linja Hamlet-Manfred-Montoni. John Mooren Zeluco. Richardsonin Lovelace. Vathek.

8. Romaanin nuori sankari: Otranton Theodore y. m.; salattu syntyperä ja salaperäinen tuntomerkki; melankolia; romanttisen sankarin ulkomuoto. Shakespearen nuoret sankarit ja salaperäiset tuntomerkit.

9. Ahdistettu neito: Isabella ja Matilda; pako maanalaisissa holveissa ja lampun sammuminen; Radcliffen nuoret sankarittaret ja heidän ulkomuotonsa sekä kasvatuksensa. Richardsonin ahdistettu neito. Shakespearen seikkaileva impi. Neidon paon osuus juonirakenteeseen.

10. Romanttinen rakkaus: nuoren sankarin ja tyrannin rakkaus; puhuttelutapoja ja sopivaisuuskäsitteitä; rokokoon ja paimenisilla-olon sievistelyä; osuus juonen rakennukseen.

11. Radcliffen sentimentaalisuus ja luonnon osuus siihen. Tunteelliset runot ja kuutamo. »Iltahämärän romantiikan» perintö. Shakespearen luonnontunne. Melankolia: Shakespeare ja Milton, Collins ja Miltonin ryhmä.

12. Hurskas puoliso. Hurskas munkkityyppi. Shakespearen munkit. Erakkolinja. Salaperäisen äidin munkit. Tyrannityypin kaksoisveli. Muita henkilöitä: haamulinnan vanha, uskollinen palvelija ja hänen osuutensa juonen rakennukseen. Väkivaltainen ja vallanhimoinen nainen. Maiseman täytehenkilöitä.

13. Romanttisia pienoisaineksia: musiikki ja soittimet; laulu ja soutu; musiikin herättämä uskonnollinen hartaus; miniatyyrit, muotokuvat ja vanhat käsikirjoitukset sekä niiden osuus juoneen; vanhat kirjeet; lamppu ja haamun läheisyys.

14. Jännityksen tunne. Otranton yliluonnolliset tapahtumat. Walpolen tarkoitus niiden käyttämisessä. Reeven menettelytapa. Radcliffen jännityskeinot.

15. Ihmeen syntyminen uudelleen Englannin kirjallisuudessa: vertailua Shakespearen aineksiin, noitiin, yliluonnollisiin olentoihin ja haamuihin. Haamut Englannin kirjallisuudessa: Richardson, Fielding ja Smollett; Percyn ballaadit; Johnson ja haamu-usko; Addison ja Steele haamuista. Ihmeen ilmestyminen romantiikkaan; vanhan aineksen uudistumista. Walpolen ihmeiden alkuperä. Radcliffen jännitystunne.

16. Romaanin kauhuluonne. Walpolen ja Reeven tapa käyttää yliluonnollista: suggestiivisen kyvyn puute. Radcliffen suggestio. Sukurutsaus. Tekijäin oma suhde heidän romantiikkaansa: Walpolen käsitys teoksestaan; Reeven ja Radcliffen romanttisuus-aste. Heidän teostensa yleisleiman hienous. Kauhuromantiikan vaikutus aikalaisiinsa: Gray; Chateaubriand ja Combourgin linnan kuvaus. Tapahtunut kirjallisen makusuunnan muutos.

17. Kauhuromantiikan yleisömenestys. Sitä kohtaan heräävä satiiri: Jane Austen, Maria Edgeworth, Sarah Green ja E. S. Barrett.

II MATTHEW GREGORY LEWIS

1. Katsaus Englannin kirjailijoihin 1794:n vaiheilla. Matthew Gregory Lewis.

2. Lewisin isä ja äiti sekä äidin kirjalliset ja soitannolliset harrastukset. Lapsuus ja kouluaika. Eräs haamuromanttinen lapsuudenmuisto.

3. Lewisin suhde äitiinsä. Opinnot Oxfordissa ja ensimmäiset kirjalliset yritykset. Oleskelu Parisissa 1791 ja vallankumousajan teatteri: Le Souterrain; Les Victimes Cloîtrées. Jälleen Oxfordissa. Kirjallisia harrastuksia. Opinnot. Oleskelu Weimarissa 1792–93. Kuvaus saksalaisesta seuraelämästä. Kirjallisia harrastuksia. Kotiin 1793 ja lähtö Haagiin 1794.

4. Oleskelu Haagissa. Lewisin käsitys hollantilaisista ja ranskalaisista. Käynti armeijassa. Udolphon mysterioiden vaikutus Lewisiin. Munkki-romaanin synty. Lewisin kirjallisen työskentelyn nopeus. Näytelmä Kaksoiset. Kotiin Haagista marraskuussa 1794. Romaani Ambrosio eli munkki ilmestyy 1795. Syyt sen elinvoimaan ja sen sisällys: Ambrosion tarina, Raymond ja Agnes sekä Vertavuotava nunna, Lorenzo ja Antonia. Romaanin mottoruno. Romaanin lähteet.

5. Arvostelun lausuntoja Munkista. Thos. J. Matiasin Kirjallisuuden harrastuksia ja hänen tuomionsa. Vastavaikutus. Munkin parodia. Munkin kolmas painos takavarikoidaan. Lewis poistaa sopimattomat kohdat. Scottin, Byronin ja Mooren mielipide Munkista. Lewisin liikanimi.

6. Lewisin asema seuraelämässä Munkin jälkeen ja hänen maineensa. Lewis vanhemman moite. Lewisin ulkomuoto. Scottin ja Byronin kuvaus Lewisistä; Byronin Englantilaisia runoilijoita ja skotlantilaisia arvostelijoita. Lewisin seurapiiri. Tulo alahuoneen jäseneksi. Lewisin rakastuminen. Hullu Jane. Sanomalehti Torvi.

7. Lewis antautuu kokonaan kirjailijaksi. Oma koti. Näytelmä Linnan haamu ja R. B. Sheridan. Sen suuri näyttämömenestys ja tämän syyt. Kysymys huonosta ja hyvästä taiteesta. Linnan haamu ja Drury Lane. Aikalaisten muistelmia Linnan haamusta. Sen lähteet ja Lewisin esipuhe. Siinä esiintyvät mustat henkivartijat ja Walter Scott. Eräs aikakauskirja-arvostelu.

8. Lewisin käännöstyöt: Schillerin Kavaluus ja rakkaus; Kotzebuen Espanjalaiset Perussa; Juvenaliksen kolmastoista satiiri. Lewisin menettely Schillerin näytelmää kääntäessään. Näytelmä Itä-indialainen ja Lewisin ilmoitus sen lähteistä sekä asian todellinen laita. Sen esitys Drury Lanessa. Sen prologi ja epilogi.

9. Lewisin ballaadikokoelma ja Walter Scott. Lewis Scottin opettajana. Heidän seurustelunsa ja yhteistyönsä historiallisesti kuvaava merkitys. Scottin saksalaiset käännökset. Scottin ja Lewisin ystävyys.

10. Ballaadikokoelma Kauhutarinoita 1799; Ihmetarinoita 1800; molemmat yhdistettyinä nimellä Ihmetarinoita 1801. Kokoelman johdannollinen dialogi: luettelo Lewisin romanttisista aiheista. Kirjan epäsuosiollinen vastaanotto. Ballaadien moraalinen sävy.

11. Lewis tilapäärunoilijana. Näytelmä Adelmorn, lainsuojaton, 1801. Sen sisällys ja esitys. Näytelmä Alfonso, Kastilian kuningas, 1802. Sen sisällys, esitys ja vastaanotto. Lewisin oma mielipide siitä, Sheridanin ja Lewisin ero. Lewisin suhde Covent Garden-teatteriin. Monologi Vangittu, sen esitys ja vaikutus (1803). Lewisin erehdys alastaan. Lewisin vastustushenkisyys.

12. Lewisin koti Barnesissa. Hänen ylhäinen seurapiirinsä. Hänen suhteensa Mooreen. Hänen suhteensa Byroniin. Byron, Shelley ja Lewis Diodatissa 1816. Keskustelu haamuista. Shelleyn suhde Lewisin tuotantoon. Frankenstein. Kolmen romantikon kohtauksen historiallisesti kuvaava merkitys. Lewisin äidin yritys ruveta kirjailijattareksi. Lewisin ja hänen isänsä suhde häiriytyy. Lewis vanhemman kuolema. Peritty rikkaus.

13. Zschocken Abällino – Venetsian rosvo – Rugantino. Aihe kaksoiselämästä. Lewisin suhde saksalaisiin lähteisiin. Näytelmä Adelgitha (1806), sen pohja-ajatus ja näyttämö-ohjeet. Läänitysajan tyrannit 1806 – Benedicte Naubertin romaani. »Saksalaiset kauhut». Rahvaanomainen kaupustelukirjallisuus. Romanttisia tarinoita.

14. Näytelmä Metsäpaholainen – Kello yksi, 1811. Sen sisällys ja näyttämöohjeet. Sen arvo melodraamana. Näytelmä Venoni, sen lähde, sisällys ja esitys. Hevosnäytelmät: Lewisin Timur. Sen pukunäytelmäluonne ja suuri menestys. Rikas ja köyhä.

15. Lewisin mielipide orjakaupasta. Mitä Samuel Johnson ajatteli orjuudesta. Lewis ja Wilberforce. Lewisin ensimmäinen matka Jamaikaan 1815–16. Hänen päiväkirjansa ja Coleridgen mielipide siitä. Neekerien Nancy-tarinat. Paholaisten saari. Lewisin toimenpiteet neekeriensä hyväksi. Hänen testamenttinsa ja lisäys siihen Diodatissa 1816. Matka Italiaan 1816–17. Toinen matka Jamaikaan 1817–18. Lewisin kuolema ja jälkimaine.

16. Englannin kirjailijoita Lewisin kuolinvuoden vaiheilla.

III HAAMULINNAN KUVAN MYÖHEMMÄT KEHITYSVAIHEET

1. Walpolen tyylin hienous – Lewisin kauhuromanttinen realismi. Walpolen–Radcliffen näyttämökuvan hajaannus ja siitä seuraava vapautuminen. Haamulinnan kuvan kehitys uusille urille.

2. Haamulinna Lewisin kuvaamana: Madridin luostarin maanpäällinen osa; Lindenbergin linna; Linnan haamun näyttämö; haamulinna Lewisin näytelmissä ja ballaadeissa; Madridin luostarin maanalainen osa; saksalainen Burgverliess; vankiholvi- ja kalmatunnelma; Lewisin luonnonsuhteet; kello Lewisin käyttämänä.

3. Walter Scott ja haamulinna: Viimeisen runojan laulu; Marmion; Woodstock; Ivanhoe; haamulinnan osuus historialliseen romaaniin.

4. Haamulinna S. T. Coleridgen tuotannossa: Christabel, Katumus ja Zapolja. Byronin suhde kauhuromanttiseen näyttämöön: Joutilaina hetkinä, Lara, Chillonin vanki ja Mazeppa; hänen itämainen romantiikkansa ja luonnontuntunsa.

5. Haamulinna Shelleyn nuoruudentuotannossa: runot; romaanit Zastrozzi ja St. Irvyne, sekä Lewisin ja Radcliffen vaikutus niihin; Shelleyn luonnontunne.

6. Ch. R. Maturinin kauhunäyttämö: Kohtalokas kosto; Milesialainen päällikkö; Bertram; Manuel; Fredolfo; Melmoth Vaeltaja. William Godwinin Caleb Williams ja Leon. Mary Shelleyn Frankenstein.

7. Haamulinnaan liittyvä idyllinen maisema. Robert Southey: Joan of Arc; Thalaba Hävittäjä; Madoc; Kehaman kirous; Roderick. Southey ja haamulinna: Joan of Arcin epilogi; oodit ja ballaadit; Thalaba ja Madoc. Southeyn itämaalaisuus goottilaisuutta. Kello. Southeyn juuret kauhuromantiikassa. Coleridgen luonnontunne ja hänen idyllinen maisemansa. Wordsworthin nuoruudentuotannon kauhuromantiikka. Hänen luonnontunteensa ja siirtymisensä todelliseen luontoon. Kauhuromantiikan piiriin kuuluvia aineksia Thomas Mooren tuotannossa: ballaadit ja Lalla Rookh.

8. Haamulinnan kuvan jatkuminen myöhemmässä kirjallisuudessa: Bulwer-Lyttonin Zanoni ja Hawthornen Marmorifauni; Poen William Wilson, Ligeia, Sopimus, Soikea muotokuva, Punaisen kuoleman naamio ja Usherin huoneen häviö.

9. Haamulinnan merkitys myöhemmälle kirjallisuudelle: historiallinen romaani; uusromantiikan kauhupaikat; uudet keksinnöt sen muuttamiseksi. Sen piiristä lähtevät pääaiheet.

IV RIKOLLINEN MUNKKI

1. Ambrosio saatu Ranskasta. Walpolen ja Radcliffen munkit. Lewisin ansio rikollisen munkin tyypin tunnetuksi tekijänä. Munkit Saksan romanttisessa kirjallisuudessa. Ambrosio Luostarien uhrien Laurentin ja Udolphon Montonin yhdistelmä. Liittyy ulkomuodoltaan Manfredin linjaan. Hänen asemansa ja lankeemuksensa sekä hänen kohtalonsa vaikutus lukijaan. Viettelymenetelmän vika.

2. Lukijan asenne Munkki-romaania kohtaan. Ambrosion rinnalle kohoavia jälkeläisiä: Radcliffen Italialainen (Schedoni).

3. Muita jälkeläisiä: Maturinin Montorion perhe (Schemoli); Milesialaisen päällikön Morosini; Scottin Ivanhoe (Brian de Bois-Guilbert); Landorin trilogia Unkarin Audrea (veli Rupert).

4. Ambrosion kaksoiselämä ja siitä johtuneet seuraajat: E. T. A. Hoffmannin Paholaisen ihmejuoma (Medardus); Victor Hugon Parisin Notre Dame (Claude Frollo); E. T. A. Hoffmannin Neiti von Scudery (kultaseppä Cardillac); R. L. Stevensonin Tohtori Jekyllin ja Mr. Hyden ihmeellinen tapaus; saman Markheim; Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva.

5. Ambrosion suoranainen jälkipolvi. Kaksoiselämä. Poen William Wilson ja Ihmisjoukon mies. Kaksoiselämä ja perinnöllisyysoppi. Tannhäuser ja Medardus.

V VAELTAVA JUUTALAINEN JA IKUISESTI JATKUVAN ELÄMÄN ONGELMA

1. Roger von Wendowerin ja Mattheus Parisiensiksen kronikat. Legendan raamatullinen pohja. Legendan liittyminen Buddhaan. Malkuksen legendan liittyminen Johanneksen legendaan. Kainin tarinan vaikutus. Nimet Cartaphilus ja Johannes Buttadeus. 1602 ilmestynyt Ahasverus-kirja. Nimi Ahasverus. Teoksen ranskalaiset toisinnot.

2. Ahasverus 17:nnen ja 18:nnen vuosisadan kirjallisuudessa. Goethe ja Ahasverustarina. Chr. D. Fr. Schubartin runo Vaeltava juutalainen. Schillerin Henkiennäkijä. Percyn ballaadi.

3. Ahasverus Munkki-romaanissa: liittyy Schubartin käsitykseen; hänen Melankoliansa ja ulkomuotonsa, jonka kautta hän liittyy Manfredin Anjaan; hänen katseensa. Romanttisen katseen kehittyminen.

4. Faustin tarina ja Ambrosion sielunkauppa. Theophiluksen tarina. Pyhän Barsisan tarina. Augustin Calmetin teos. Michel Lovisin ja Urban Grandierin sielunkauppa. Vaeltavan juutalaisen ja Faustin tarina. Viisaudenkivi ja elämänvesi. Ikuinen nuoruus ja terveys.

5. Godwinin romaani St. Leon. Hermippus Redivivus. St. Leonin kullantekotaito. Shelley ja Ahasverus-aihe: Kuningatar Mab; ballaadit ja katkelmia Vaeltavaa juutalaista koskevasta runosta; St. Irvyne ja Ginotti; Hellas.

6. Southeyn Kehaman kirous. Maturinin Melmoth Vaeltaja.

7. Lytton-Bulwerin Zanoni. Ruusuristin veljeskunta. Zanonin sisällys. Ruusuristiläiset Zanoni ja Mejnour. Zanonin katse. Mejnourin laboratorio. Lytton-Bulwerin kertomus Kummitustalo. Rider Haggard. Pierre Benoit.

8. Ahasverustarinan kirjallisuudelle antamat eri aihepiirit. Sen soveltuvaisuus moniin tarkoituksiin.

VI BYRONILAINEN SANKARI

1. Manfredin linja: Hamlet, Eblis, Saatana; Lovelace ja Zeluco y. m. Oswald Wordsworthin näytelmässä Rajasissit. Coleridgen Ordonio (näytelmässä Katumus). Schillerin Karl Moor. Godwinin Bethlem Gabor. Ranskalainen maailmantuskan linja. Byronilaisen sankarin englantilainen alkuperä.

2. Walter Scottin osuus byronilaisen sankarin luomiseen: Viimeisen runojan laulu; Marmion; Järven neito; Rokeby; Saarien herra; Harold Peloton.

3. Byronin osuus: Giaour; Abydoksen morsio; Merirosvo; Lara; Korintin piiritys; Parisina; Chillonin vanki; Mazeppa; Saari.

4. Byronin nuoruudenrunot. Childe Harold. Don Juan. Tumma sankari saa lopullisen muotonsa ja sisällyksensä Byronilta.

VII HAAMUT JA DEMOONISET OLENNOT

1. Haamun käyttö vanhastaan tuttua kirjallisuudessa. Usko haamuihin kansantiedon yleisimpiä piirteitä. Niiden käytön ensimmäinen aste. Niiden ilmestymisen siveellinen syy. Haamu – deus ex machina. Ilmestyminen tärkeänä tekijänä romanttisissa olosuhteissa – uusi luku haamun historiassa. Percyn ballaadit. Suloisen Williamin haamu. Percyn haamuballaadien merkitys. Bürgerin Lenore. Alonzo Urhoollinen ja kaunis Imogene.

2. Alonzo-ballaadin lähteet: Percyn Margaret ja William, Bürgerin Lenardo ja Blandine sekä Lenore, Schillerin Henkiennäkijä. Alonzo-ballaadin korkein kauhukohta. Vertavuotavan nunnan tarina Munkki-romaanissa; sen pohja-aihe ja korkein kauhukohta. Antonian äidin haamu. Haamujen käytön vaikuttavaisuuden ehto. Lewisin osuus haamuromantiikkaan.

3. Lewisin haamujen jälkiä: Scottin Marmion, Viimeisen runojan laulu, Lammermoorin morsian, Seinäverhoilla varustettu huone, Kihlattu, Luostari ja Apotti. Scottin haamuromantiikka. Byronin Oscar of Alva ja Lara. Shelleyn ballaadit: Ghasta, Ballaadi ja Aaveratsastaja.

4. Coleridgen Vanha merimies; sen sukulaisuus juhlan korkeimmalla hetkellä ilmestyvään haamukohtaukseen; sen sisältö. Southeyn suhde haamuromantiikkaan.

5. Haamukohtausten jälkiä Poen tuotannossa: Punaisen kuoleman naamio ja Varjo. – Emily Brontën »Tuulien kukkula».

6. Lucifer Lewisin romaanissa. Luciferin ulkomuoto ilmestyessään Antonialle. Luciferin kaunis muoto. Hänen melankoliansa. Romantikkojen mielenkiinto paholaiseen; hänen aineellinen esittämisensä; Mefisto. Esimerkkejä paholaisen käyttämisestä.

7. Luciferin apulainen Matilda. Cazotten Lemmekäs paholainen. Vathekin Carathis. Ambrosion viettely kuvan avulla. Kuva Schillerin Henkiennäkijässä. Lewisin muut demoonit ja henget.

8. Coleridgen Geraldine. Lytton-Bulwerin Zanoni-romaanissa ja Kummitustalossa esiintyvä Ovenvartija. Käsitys silmistä kauhun lähteenä.

9. Scottin Viimeisen runojan laulu. Southeyn osuus demoonisiin noitanaisiin. Poen Ligeia ja Morella. Villiers de L’Isle-Adam. Hawthornen Marmorifauni.

VIII SUKURUTSAUS JA ROMANTTINEN EROTIIKKA

1. Sukurutsaus-aiheen vanhuus ja esimerkkejä siitä. Vanha Testamentti ja Moseksen laki. Sen yleisyys kansanrunoudessa. Kullervo-sikermä.

2. Sukurutsaus Shakespearella. Hamlet ja psykoanalyyttinen metoodi. Elisabethin ajan dramaatikot. Walpolen Salaperäinen äiti ja psykoanalyysi. Sukurutsaus-aihe tyypillinen romantikoille. Walpolen osuus aiheen esittämisessä romanttisessa piirissään.

3. Radcliffe ja sukurutsaus-aihe. Lewisin osuus siihen. Aihe kirjailijaluonteen koettimena. Scott, Southey ja Wordsworth. Walpole, Coleridge, Lewis, Byron ja Shelley. Astarte eli kysymys Byronista ja Mrs. Leighistä. Byronin uhma ja mysterio. Abydoksen morsio. Kain. Manfred.

4. Shelleyn suhde sukurutsaus-aiheeseen; hänen rinnakkaislempensä; Alastorin näky; Epipsychidion; Rosalind ja Helen; Islamin kapina; Cencit.

5. Sukurutsaus-aiheen tärkeä sija Englannin romantiikassa. Romanttisen rakkauden eri puolia. Nuoren naisen ahdistaminen eroottinen piirre. Yksinäisyyden eroottiset ja kauhumaalaukset neurasteenisia sielunelämän ilmiöitä. Romanttinen erotiikka pohjaltaan sairaalloista.

IX NUORI SANKARI JA SANKARITAR SEKÄ MUITA HENKILÖKUVIA

1. Romantiikan pääsankari tyranni. Nuoren sankarin ja sankarittaren siitä huolimatta tärkeä merkitys.

2. Walpolen, Reeven ja Radcliffen nuoret sankarit. Lewisin nuorten sankarien heikkous. Landorin Gebir ja sen aatteellisuus. Southeyn nuoret sankarit valoisan sankari-ihanteen edustajia. Southeyn luonne ja elämänkäsitys. Hänen taistelunsa nuoren sankari-ihanteensa puolesta. Southeyn ja Byronin Tuomionäky.

3. Walter Scottin nuoret sankarit: tumma ja vaalea tyyppi sekä esimerkkejä niistä.

4. Byronin nuori sankari häipyy byronilaiseen sankariin. Shelley vaalean ihannesankarin runoilijana. Hänen sankarinsa ulkomuoto; ihanteellinen, positiivinen ja optimistinen aatteellisuus; taisteluhenki; vapaa omasta syyllisyystuskasta; ihmiskunnan onnea haaveilevan maailmankatsomuksen vertauskuva; kuuluu Landorin ja Southeyn nuorten sankarien joukkoon.

5. Walpolen, Reeven ja Radcliffen nuori sankaritar. Radcliffen tumma ja vaalea tyyppi. Lewisin Antonia ja Virginia. Lewisin jälkeen nuori sankaritar nuoren sankarin rinnakkaistyyppi: Landor, Southey ja Shelley. Rossettin Siunattu neito.

6. Walter Scottin nuoret sankarittaret: jako Radcliffen kahteen tyyppiin ja esimerkkejä siitä. Scottin todelliset nuoret sankarittaret: Jeanie Deans Mid-Lothianin sydämessä. Nuoren sankarittaren kehittyminen Scottin kautta tosielämän ihmiseksi.

7. Byronin nuoret sankarittaret: heidän ainoa aatteellisuutensa rakkaus; heidän runollisesti kuvattu ulkomuotonsa; heidän kohtaloonsa liittyvä romanttinen murhe. Nuori sankaritar oleellinen tekijä Byronin runoudessa.

8. Nuoren sankarin ja sankarittaren tärkeä merkitys. Vanha hovimestari ja esimerkkejä hänestä. Puhelias kamarineito korkean sankarittaren terveellinen vastapaino. Huomautus kauhuromantiikan keskeisten aiheiden merkityksestä myöhemmälle romantiikalle.

X MUITA AIHEITA

1. Ahdistuksen ja viattomuutta uhkaavan vaaran tunne. Alituinen paheneminen. Jännityksen luominen erikoisena päämääränä kauhuromantikoilla. Rikos, ja rikoksentekijät viattomuuden ahdistajina. Osien vaihtuessa pääainekset rikos- ja salapoliisiromaaniin valmiina. Godwinin Caleb Williams ja sen merkitys salapoliisiromaanin kehitykselle. Charles Brockden Brown ja hänen tuotantonsa. Poen osuus salapoliisikertomukseen: Kultainen kovakuoriainen ja Rue Morguen murhat. Conan Doyle Poen jäljittelijä.

2. Merenkulkijakansalle tyypillisiä aineksia. Defoe ja Swift sekä heidän meriromantiikkansa. Smollett merielämän kuvaajana. Coleridgen Vanha merimies eksoottisten merikärsimysten avain. Wordsworth, Scott ja Byron meriseikkailujen kuvaajina. Poen Arthur Gordon Pymin kertomus ja Kultainen kovakuoriainen. Stevensonin Aarresaari. Meriromantiikan kestävä suosio.

3. Romanttinen muotokuva Walpolella, Radcliffellä ja Lewisillä. Melmothin muotokuva. Poen Soikea muotokuva. Rossettin Käsi ja sielu, Saint Agnes of Intercession ja Muotokuva. Lytton-Bulwerin pahuuden voimalla ladattu miniatyyri. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva.

4. Nuoren sankarin rakkaus yksinäisyyteen: melankolia, lemmen kaipuu ja tunnestautuminen luontoon. Byronilaisen sankarin yksinäisyys siveellistä laatua, eristäytymistä hyvän ja pahan ulkopuolelle. Mielisairaus romantikkojen aiheena: Walpole, Radcliffe ja Lewis. Maturinin Melmoth. Shelleyn Julian ja Maddalo. Scottin hiljaisesti mielisairaat henkilöt.

5. Musta taito kauhuromantiikassa. Sen merkitys mysterion luojana. Manfred ja Frankenstein. Jung-Stillingin teoria ihmisolemuksen kolmesta eri tekijästä. Poen Mesmeristinen ilmestys ja Mr. Waldemarin tapaus. Vampyyri-aihe: Byron. Aiheet unissakävijöistä, hypnotismista ja sielunvaelluksesta. Poen Louhikkovuorien tarina. Ss. 387-390.

6. Mary Shelleyn Frankenstein ja sen yhteiskunnallinen sisällys. Godwinin Tutkimus yhteiskunnallisesta oikeudesta. Romantiikan aateköyhyys Ranskan vallankumoukseen saakka. Vallankumousaatteiden vaikutus Englannin romantikkojen keskinäiseen ryhmittymiseen ja näiden ryhmien suhteet toisiinsa. Lyhyitä luonnekuvia Englannin romantiikan pääkirjailijoista.

7. Eksotismi eli rakkaus kaukaisiin maihin, mieltymys keskiaikaan, välimatkan kaukaisuus – romanttisuuden ehto. Roomalaiskatolinen uskonto ja inkvisitsioni. Byronin itämaalaisuus. Landorin ja Shelleyn helleenisyys. Eksotismi yleensä vapautumista tutun piirin asettamista rajoista.

8. Otranton linnan tyyli. Reeven ja Radcliffen kertomistapa. Lewisin kertomistapa uudenaikainen. Godwin ja Maturin kertojina ja kuvaajina. Gebir ja uudistunut fantastinen eepos. Romanttinen draama ja melodraama. Ballaadi ja sen merkitys romanttisen suunnan edistäjänä. Romantiikan merkitys siirtymisaskeleena uuteen vuosisataan.

XI JÄNNITYS JA KAUHU

1. Kauhuromantiikka – asiallinen nimitys. Sen päämäärä: kauhua herättävä kauneus. Kauhutilan alkuaste: jännitys. Kauhutilan laatu. Jännityksen luominen keino, jolla pyritään kauhutilaan.

2. Jännitys kauhuromanttisissa teoksissa ja sen eri laadut: ulkopuolinen ja suggestiivisesti herätetty jännitys. Jälkimmäinen ehtona kauhutilaan pääsylle.

3. Suggestio välttämätön ehto kauhutilan syntymiselle. Eri kauhuromanttiset teokset suggestion kannalta. Lewisin suggestiivinen kauhurealismi. Muita esimerkkejä. Tietoisuus suggestion välttämättömyydestä epäselvä aikaisemmassa kauhuromantiikassa.

4. Suggestiivisesti viritetyn sielun upottaminen kauhutilaan – tapahtuu yliluonnollisten ja luonnottomien asiain avulla. Kauhuromantikkojen eri menettelytavat kauhuvaikutelmaan pyrkiessään. Onnistumisen mahdollisuudet. Myöhemmät kauhuromantikot.

5. Kirjallinen kauhu toista kuin areenan kauhu. Kirjallisen kauhun pää- ja sivuvärit eli sointu. Sivuvärejä: romanttinen tunnelma, kaipaus, mieltä herkistävä yöluonto, harmooninen päiväluonto ja idylli, myrskyinen yötunnelma, jylhä vuoristomaisema, yksinäisyys. Kärsimys ja rikoksellisuus, traagillisuus. Kauhua herättävä kauneus.

HUOMAUTUKSIA JA LÄHTEITÄ

KIRJAILIJOITA JA TEOSTEN SUOMENNOKSIA

Kategoria(t): Nysalor-kustannuksen kirjat | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi